Suomen kielipolitiikka ja kieltenopetus

KIEPO-projekti

”Maamme kielikoulutuspolitiikan laajamittainen pohdinta on erittäin ajankohtaista siksi, että suomalaisten kielitaito on hyvin nopeasti kaventumassa. Kouluissa englantia ja ruotsia opettelevat kaikki oppilaat, mutta saksan ranskan ja venäjän opiskelijoiden määrä on vuoden 2000 jälkeen supistunut noin kolmanneksella.”
– KIEPO-projekti

Kielikoulutuspoliittinen projekti KIEPO käynnistyi joulukuussa 2005. KIEPOn mukaan projekti selvitti Suomen kielikoulutuspolitiikan perusteita ja tavoitteita. Projektissa otettiin huomioon yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ja kielikoulutuksen tavoitteenasettelussa kansainvälisesti ja erityisesti Euroopan unionissa tapahtunut kehitys. KIEPO-projektin loppuraportti luovutettiin opetusministeriölle huhtikuussa 2007.

KIEPO-projektin kotisivu

KIEPO-projektin loppuraportin tiivistelmä (pdf)

Loppuraportin tiivistelmän kieliohjelmavaihtoehdot (sivut 50-52) helpommin luettavassa muodossa ja ilman aikuiskoulutusta (pdf)

KIEPO-projektin tiedotustilaisuuden materiaali (pdf)

KIEPO-projektin lehdistötiedote (pdf)

KIEPO-projektin raportti ei lähde puhtaalta pöydältä, vaan raportti on asenteellinen. Raportissa esimerkiksi lukee (ehdotus A): "asennoitumis- ja motivaatio-ongelmat ruotsia kohtaan mahdollisesti vähenisivät." Raporttissa ei kuitenkaan selitetä tai perustella mitenkään, miksi juuri ruotsin kieltä kohtaan asenteiden tulisi kohentua.

Raportissa käytetään myös termiä "toinen kotimainen", vaikka tämä termi on poliittinen päätös. Kielitiede ei tunne kieltä "toinen kotimainen". Raportissa lukee myös: "Kansalliskielten osaaminen on niin ikään tärkeää." Kenelle ja miksi?

KIEPO-projekti ei lähtenyt puhtaalta pöydältä, vaan käytti annettujen ehdotustensa pohjana nykyistä kielilainsäädäntöä, ikään kuin lainsäädäntöä ei voitaisi muuttaa.

KIEPO-projekti sai alkunsa siitä, että huomattiin suomalaisten kielitaidon kaventuneen. Kuitenkin viidestä KIEPOn ehdotuksesta vain kaksi parantaa mahdollisesti muidenkin kielten kuin ruotsin ja englannin osaamista. Näistä kahdesta toinenkin parantaa vain venäjän osaamista.

KIEPO ei esittänyt parasta vaihtoehtoa koulujen kieliohjelmaksi, vaan antoi useita eri vaihtoehtoja, jotka ovat keskenään ristiriidassa. KIEPO teki tällä tavalla koulujen kieltenopetuksesta poliittisen kysymyksen – kysymyksen, joka jätetään poliitikkojen päätettäväksi ilman selkeää asiantuntijatahon kannanottoa – jota koulujen kieltenopetuksen ei kuitenkaan tulisi olla.

Eräitä KIEPO-projektin raportteja:

– Perusopetuksen ja toisen asteen kielikoulutus -teemaseminaari:
Projektin taustaa (PDF)
– Työelämän kielitaitotarpeet ja kielikoulutus -teemaseminaari:
Hankkeen taustaa: työelämän kielitaitokysymykset (PDF)
– Työelämän kielitaitotarpeet ja kielikoulutus -teemaseminaari:
Muistio (PDF)
– Emeritusrofessori Kari Sajavaara, Jyväskylän yliopisto:
Kielivalinnat ja kielten opetus peruskoulussa ja lukiossa (PDF)